Koiranäyttelyt kasvattavat suosiotaan jatkuvasti ja Suomessa järjestetään tätä nykyä joka vuosi yli 40 kansainvälistä ja kaikkien rotujen näyttelyä sekä lisäksi kaikkiaan yli 200 erilaista ryhmä- ja erikoisnäyttelyä. Moni näyttelyharrastaja vie koiransa näytille myös ulkomaiden suuriin näyttelyihin, jolloin vaihtoehtojen maailma kasvaa entisestään. Tärkeitä ulkomaisia suomalaisten koiranomistajien suosiossa olevia näyttelyitä ovat muun muassa vuosittain järjestettävät Ruotsin voittaja sekä Viron voittaja -näyttelyt. Vieläkin kovemmassa seurassa kisataan Pohjoismaiden voittaja, Euroopan voittaja ja Maailman voittaja -näyttelyissä, jotka järjestetään joka vuosi eri maailman kolkissa.

Koiranäyttelyiden tarkoitus

Näyttelyt ovat monen koiranomistajan mielestä yksinkertaisesti enemmän tai vähemmän vakava harrastus sekä hauskaa tekemistä yhdessä oman lemmikin kanssa. Pohjimmiltaan näyttelyiden tarkoitus on kuitenkin palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Kyseessä ei siis ole aivan niin turhamainen hömpötys, kun moni näyttelyitä arvosteleva äkkiseltään kuvittelee.

Koiranäyttelyt ovat totta kai myös oivia tilaisuuksia samanhenkisten ja samaa rotua harrastavien koiraihmisten tapaamiseen sekä erilaisiin rotuihin tutustumiseen. Koiran hankintaa suunnittelevan kannattaakin suunnata näyttelyyn tutustumaan lähemmin harkinnassa oleviin rotuvaihtoehtoihinsa sekä niistä tietäviin ihmisiin.

Erilaisia näyttelyitä

Virallisiin koiranäyttelyihin saavat osallistua vain puhdasrotuiset ja tunnistemerkityt koirat. Virallinen näyttely tarkoittaa näyttelyä, joka on Suomen Kennelliiton hyväksymä ja jossa jaetaan sertifikaatteja. Tällaisia virallisia näyttelyitä ovat kansainväliset koiranäyttelyt, kaikkien rotujen kansalliset koiranäyttelyt, ryhmänäyttelyt sekä erikoisnäyttelyt. Epävirallisia näyttelyitä puolestaan ovat open show -nimiset näyttelyt sekä pentunäyttelyt. Näihinkin vaatimuksena on puhdasrotuisuus sekä tunnistemerkintä. Sekarotuisen koiran kanssa voi osallistua niin sanottuihin Match Show -näyttelyihin, jotka ovat leikkimielisempinä ja vapaampina tilaisuuksina loistavia paikkoja myös varsinaiseen näyttelyyn harjoittelemista varten.

Mitä näyttelyssä tapahtuu?

Pääpiirteissään koiranäyttelyn idea on, että koiran omistaja tai muu esittäjä (‘handleri’) esittää koiran tuomarille, jolla on valtuudet toimia juuri kyseisen rodun tuomarina. Koirat esitetään sukupuolen mukaan, saman ikäiset koirat samassa luokassa.

Tuomari katsoo kaikki luokan koirat ensin yhdessä ja tämän jälkeen yksitellen. Yhteen luokkaan voi kuulua koiria vain yksi tai jopa kymmenittäin. Yksittäisen koiran arvioiminen kestää muutaman minuutin ja sen aikana koirasta olisi suotavaa antaa tuomarille mahdollisimman hyvä kuva. Edustavan ulkonäön lisäksi myös koiran käytöksen on ehdottomasti oltava kunnossa. Ennen ensimmäistä näyttelyä harjoittelu sekä näyttelykehän tapahtumiin tutustuminen ovatkin ensiarvoisen tärkeitä sekä koiralle että esittäjälle.

Kun harkinnassa on koiran hankinta, on juuri omaan elämäntyyliin, mieltymyksiin ja asuinympäristöön sopivan rodun huolellinen selvittäminen tärkeää. Erot tarpeissa, käytöksessä ja haastavuudessa ovat eri rotujen välillä parhaimmillaan valtavia eikä rotuvalintaa saisi koskaan perustaa pelkästään koiran ulkonäön varaan.

Rodulla on väliä

Koira on aina koira, mutta eri roduilla on erilaisia käytösmalleja. Esimerkiksi metsästyskoiriksi alun perin jalostetut rodut singahtelevat lintujen ja jänisten perään kaupungissakin eikä laumanvartijarotua edustava koira välttämättä toivota vieraita lämpimästi tervetulleiksi. Vesikoirat ja spanielit uivat usein mielestään ja noutajat taas nauttivat esineiden kantamisesta. Eri rotujen tarpeisiin on hyvä tutustua ennen rodun lopullista valintaa.

Eroja on myös rotujen terveystilanteessa. Jotkin rodut kärsivät tyypillisistä perinnöllisistä sairauksista, jotka voivat aiheuttaa kroonisia terveysongelmia ja jopa koiran kuoleman. Tällaisista rotutyypillisistä terveysongelmista on koiran hankintaa suunnittelevan oltava tietoinen, jotta osaa kiinnittää niihin huomiota pennun vanhempia ja lähisukulaisia arvioidessaan.

Myös sekarotuisen koiran kohdalla on mietittävä siinä olevien rotujen ominaisuuksia, jotta sen luonteenpiirteistä, käytöksestä ja mahdollisista terveysongelmista voi tehdä jonkinlaisia päätelmiä.

Käyttökoirarodut vaativat omistajaltaan paljon

Koirarodut on alun alkaen jalostettu tiettyjä käyttötarkoituksia varten, vaikka tätä nykyä vain murto-osa toimii alkuperäisissä työtehtävissään. Roduilla on kuitenkin yhä tiettyjä luonteenominaisuuksia, joista on ollut hyötyä niiden alkuperäisessä työssä. Tämä on huomioitava rotua valittaessa.

Jos suunnitelmissa ei ole aktiivinen koiraharrastaminen, voi seurakoirarotu olla käyttörotua parempi valinta. Jos koira ei pääse toteuttamaan viettejään rodunomaisten aktiviteettien parissa, saattaa seurauksena olla häiriökäyttäytymistä ja käytösongelmia. Esimerkiksi tylsistynyt paimenkoira saattaa paremman puuhan puutteessa ottaa paimennettavakseen ohiajavat polkupyörät, autot tai jopa perheen lapset.

Kiinnostaako turkinhoito?

Koirarotujen turkeissa on suuria eroja ja siinä missä toisille riittää pesu ja harjaus silloin tällöin, uppoaa joidenkin turkinhoitoon tuntikausia viikoittain. Turkin kunnosta huolehtiminen ei ole vain ulkonäköasia, vaan sillä on merkittävä vaikutus koiran hyvinvointiin. Hoitamaton turkki voi aiheuttaa vakavia iho-ongelmia ja kipuja. Jos siis turkinhoitoon panostaminen ei houkuttele, kannattaa roduksi valita mahdollisimman helppoturkkinen tapaus.

Asumismuodolla on merkitystä

Rodun valintaan vaikuttaa myös se, millaisessa kodissa ja ympäristössä koira tulisi asustamaan. Jotkin rodut tarvitsevat runsaasti tilaa ja rauhaa, eivätkä välttämättä viihdy tiiviissä kaupunkiympäristössä. Herkkähaukkuinen tai vahtimiseen taipuvainen koira taas voi kerrostalo-olosuhteissa piinata sekä omistajaansa että naapureita.

Kansainvälinen koiranjalostusliitto Fédération Cynologique Internationale, eli FCI, perustettiin 11.5.1911 tarkoituksenaan edistää ja suojella kyynologiaa ja puhdasrotuisia koiria millä tahansa tarpeellisiksi katsomallaan tavoilla. Yhdistyksen perustajavaltioita olivat Saksa, Itävalta, Belgia, Ranska ja Hollanti. FCI:n toiminta loppui toiseen maailman sotaan ja sen perustivat uudestaan ranskalainen Société Centrale Canine ja belgialainen the Société Royale Saint-Hubert vuonna 1921.

Fédération Cynologique Internationale sisältää yhteensä 95 jäsenmaata. FCI pitää sisällään viisi aluetta: Eurooppa, Amerikka ja Karibia, Aasia ja Tyynenmeren alue, sekä Lähi-Itä ja Afrikka. Yhdistyksen tavoitteena on

• määrittää sopimuksella jäsenmaiden ja kumppanien jalostusrekisterien tunnustamisen ehdot
• yhdenmukaistaa kansainvälisten koiratapahtumien säännöt (organisaatiot, tuomarikäytännöt, kansainväliset käyttö- ja näyttelynimikkeet)
• edistää alkuperämaan laatimien rotumääritelmien jakelua julkaisemalla ne neljännesvuosittain FCI:n omassa lehdessä
• varmistaa, että jokainen jäsenmaa pitää ainakin neljä kansainvälistä näyttelyä vuosittain. FCI myöntää kansainvälisen muotovalion ja kansainvälisen käyttövalion arvot.

FCI on jakanut kaikki tunnustamansa koirarodut niiden rakenteen peruspiirteiden sekä käyttötavan perusteella kymmeneen roturyhmään. Jokaisella rodulla on oma rotumääritelmänsä, joka kuvaa rodun ihanneyksilöä. FCI on hyväksynyt 344 koirarotua, joista Suomessa on noin 320. Jakoa käytetään muun muassa koiranäyttelyissä.

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat    

Tähän ryhmään kuuluvia rotuja on alkujaan käytetty lampaiden ja karjan paimentamiseen, tai vahtimiseen. Osa tähän ryhmään kuuluvista koiraroduista pystyvät tekemään töitä minkä tahansa eläinten kanssa, toiset taas on jalostettu ruumiinrakenteeltaan ja työtavoiltaan erityisesti tietynlaisen karjan paimentamiseen sopiviksi.Tavallisimmin koiria käytetään nautakarjan, lampaiden ja porojen paimentamiseen, eli ohjaamaan eläimiä haluttuun suuntaan.

Paimentamisen lisäksi näitä koirarotuja käytetään myös laumojen vartioimiseen ja suojelemiseen. Tätä nykyä lammas- ja karjakoirat ovat yleisiä poliisin sekä armeijan käytössä, mutta myös seurakoirina, sekä myös alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Tähän ryhmään kuuluu yhteensä 48 eri koirarotua, jotka on listattu täällä.

Bordercollie

FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Toiseen ryhmään kuuluvat koirat ovat suurilta osin isokokoisia, mutta myös affenpinserin kaltaisia pieniä rotuja on mukana. Rotuja yhdistää suuri tarve liikuntaan ja aivotyöskentelyyn, mikä tekee niistä hyviä harrastuskoiria.

Pinserit ovat peräisin Saksasta ja niitä käytettiin vuosisatojen ajan rotta- ja tallikoirina. Pinserit ovat eloisia, ystävällisiä, vilkkaita ja mukavuudenhaluisia koiria, jotka rakastavat lämpöä. Pinserit ovat erinomaisia agility harrastukseen, tosin niiden kouluttaminen vaatii omistajalta kärsivällisyyttä.

Snautserit ovat myös alun perin Saksasta ja nimi shnauzer viittaa sen tuuheaan partaan, josta snautserin tunnistaakin helposti. Luonteeltaan snautserit ovat pinserien tapaan eloisia, lapsirakkaita, valppaita, leikkisiä, mutta myös rauhallisia. Hyvin kehittyneiden aistien, älykkyyden, pelottomuuden, koulutettavuuden ja sitkeyden ansiosta snautseri on erinomainen perhe-, seura- ja vahtikoira.

Molossityyppisiin koiriin kuuluu mm. rottweiler, bernhardinkoira ja bokseri. Molossikoirien alkuperä on todennäköisesti Kreikan luoteisosissa ja ne ovat saaneet nimensä muinaisilta molosseilta, joilla tiettävästi oli kookkaita, raskasrakenteisia vahtikoiria.

Tähän ryhmään kuuluvat 53 eri koirarotua löytyvät listattuna täältä.

Snautseri

FCI 3: Terrierit

Terrierit on alun perin jalostettu pienten saaliseläinten metsästykseen ja pyydystämiseen. Nykyään energiset ja aktiiviset terrierit ovat myös suosittuja seurakoiria. Suurin osa terrieriroduista on kehitetty Brittensaarilla. Rodut ovat rohkeita, sisukkaita ja nauttivat tekemisestä. Tähän ryhmään kuuluu 39 eri koirarotua, joista löytyy lista täältä.

Venhäterrieri

FCI 4: Mäyräkoirat

Metsästyskoirina käytetyt mäyräkoirat on jalostettu työskentelemään luolissa. Alunperin tämä saksalainen koirarotu on jalostettu nimensä mukaisesti märyäjahtiin, mutta nykyään mäyräkoiria käytetään sekä metsästykseen että seurakoiraksi, ja se sopiikin hyvin perhekoiraksi. Metsästyksessä ne soveltuvat mataluutensa vuoksi hyvin juuri luolametsästykseen, jossa tyypillisiä saaliseläimiä ovat mäyrän lisäksi myös supikoira ja kettu. Mäyräkoiraa voidaan käyttää myös ajokoirana. Rotujen edustajat ovat tavallisesti rohkeita, sisukkaita, ystävällisiä sekä pitkäikäisiä, mutta myös itsepäisiä.

Mäyräkoira

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Pohjoisen metsästyskoirat, arktiset pystykorvat sekä niin kutsutut alkukantaiset koirat, esimerkiksi siperianhusky, kuuluvat tähän ryhmään. Pystykorville on ominaista paksu turkki, pystyssä olevat kolmiomaiset korvat ja kippurahäntä. Paksun turkkinsa ja ruumiinrakenteensa vuoksi ne sopivat erinomaisesti kylmään, pohjoiseen ilmastoon.

Sekä pystykorvat, että alkukantaiset koirat sopivat mielellään ulkona liikkuvalle ja tilavasti asuvalle omistajalle. Tästä ryhmästä löytyy yhteensä 48 koirarotua, jotka on listattu täällä.

Husky

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat

Viidennen ryhmän koiran ovat enimmäkseen tyypillisiä metsästyskoiria, joita käytetään esimerkiksi jänisten tai kauriiden metsästykseen. Ajavalla koiralla metsästäminen perustuu koiran kykyyn seurata pakenevaa riistaeläintä hajuaistinsa avulla. Ensin koira etsii metsästä saaliseläimen tämän jättämien hajujälkien perusteella ja lähtee sitten jahtiin haukkuen, ilmoittaen näen metsästäjälle jahdin alkaneen.

Osa roduista on suosittuja seurakoiria, kun taas useita käytetään edelleen pääosassa metsästykseen. Joitakin ryhmään kuuluvista koirista nähdään myös paljon näyttelyissä. Tähän ryhmään kuuluu mm. dalmatiankoira, beagle ja suomenajokoira. Kaikista suurimpaan ryhmään kuuluu yhteensä 77 koirarotua, jotka on listattu täällä.

Beagle

FCI 7: Kanakoirat

Kanakoirat ovat metsästyskoiria, joiden tehtävänä on nimensä mukaisesti lintujen vainuaminen sekä niiden osoittaminen metsästäjälle seisomalla. Osa roduista on myös taitavia noutamaan saaliin sekä maalta, että vedestä. Nykyään kanakoirat ovat myös suosittuja näyttelykoiria ja tänä päivänä niitä nähdäänkin enemmän näyttelyissä, kuin metsällä. Ryhmän rodut ovat tavallisesti aktiivisia ja vahvalla metsästysvaistolla varustettuja. Kanakoirat ryhmään kuuluu 36 koirarotua, joista löytyy lista täältä.

Spinone

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Tähän ryhmään kuuluvat rodut sopivat hyvin seurakoiriksi ja opaskoiriksi, sillä ne ovat miellyttämishaluisia ja tottelevaisia. Alunperin noutajia on käytetty metsästyssaaliin noutamiseen sekä maalla että vedessä, mutta nykyään suurinosa niistä päätyy lemmikiksi ja seurakoiraksi.

Ylösajavien koirien tarkoitus on etsiä maastosta lintuja, jotka se sitten säikyttää lentoon, jotta metsästäjä pääsee ampumaan saaliinsa. Tästä on syntynyt myös nimitys ”ylösajo”.

Vesikoiria käytetään muun muassa paimen- ja metsästyskoirina, sekä kalastajan apureina. Vesikoirat ovat luonnollisesti jalostettu toimimaan vedessä, joten ne ovat erinomaisia rotuja erilaisissa vesipelastustehtävissä.

Tämän ryhmän koirat tarvitsevat kuitenkin ehdottomasti virikkeitä sekä riittävästi liikuntaa. Kahdeksas roturyhmä pitää sisällään yhteensä 22 koirarotua, ja lista niistä löytyy täältä.

Novascotiannoutaja

FCI 9: Seurakoirat ja kääpiökoirat

Yhdeksänteen ryhmään kuuluvat koirat on jalostettu nimenomaan seurakoiriksi ja tähän ryhmään lukeutuu oikeastaan kaikki ne koirarodut, jotka eivät ole metsästys- tai palveluskoiria. Rodut ovat pääosin pieniä ja sopivat niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Puuhaa ja aktivointia ei pidä unohtaa seurakoirienkaan kohdalla.

Kääpiökoirat ovat usein isompien rotujen kääpiömuotoja. Kääpiökoiria kutsutaan myös sylikoiriksi tai lelukoiriksi, kuten esimerkiksi toyvillakoira. Kuten seurakoirat, myös kääpiökoirat ovat usein seurallisia ja touhukkaita kavereita ja sopivat myös perhekoiriksi. Tämä ryhmä pitää sisällään yhteensä 29 koirarotua, jotka on listattu tänne.

Mopsi

FCI 10: Vinttikoirat

Vinttikoirat ovat nopeita metsästyskoiria, joiden alkuperäinen tarkoitus on saaliin ajaminen ja pyydystäminen. Vinttikoirat ovat ulkonäöltään pitkäraajaisia ja linjakkaita ja joko lyhyt- tai pitkäkarvaisia. Rotuja käytetään ruumiinrakenteensa vuoksi myös juoksukilpailuissa. Päivittäisten kävelylenkkien lisäksi vinttikoirien on päästävä viikoittain juoksemaan. Viimeisin ryhmä on myös näistä kymmenestä ryhmästä pienin ja siihen kuuluu yhteensä 13 koirarotua.

Vinttikoira

Suomalaiset harrastavat koirien kanssa aina vain enemmän ja monipuolisemmin, mikä on ehdottomasti positiivinen asia erilaiset aktiviteetit melkeinpä poikkeuksetta häntä heiluen tervetulleiksi toivottavien lemmikkiemme kannalta. Mukavasta harrastuksesta nauttiikin sekä koira että omistaja. Näyttelyt ovat perinteisesti olleet kaikkein suosituin koiraharrastus, mutta vaihtoehtoja riittää pilvin pimein ja jokaiselle koiralle omistajineen löytyy varmasti mieluisa harraste! Valintaa helpottaaksemme esittelemme tässä joitakin suosituimpia koiraharrastuksia.

Vauhdikas agility kohottaa kuntoa

Agility on ohjaajan ja koiran yhteinen esteratakilvoittelu, jossa koira ohjataan erilaisten esteiden yli. Onnistunut agilitykierros edellyttää koiran ja omistajan saumatonta yhteistyötä sekä pitkäjänteistä harjoittelua.

Agilityradalla on tavallisesti 12–22 estettä, joiden joukossa on niin tavallisia hyppyesteitä, kontaktiesteitä kuin vaikkapa renkaita ja tunneliesteitäkin. Agilitya menestyksellä harrastavan koiran on oltava helposti hallittava, toimintakykyinen ja hyväkuntoinen.

Koiratanssi on hauskaa tekemistä musiikin ystäville

Koiratanssissa koira ja ohjaaja esittävät tottelevaisuusohjelman musiikin tahdissa. Lajia voi harrastaa omaksi huvikseen kotosalla opettamalla koiralle erilaisia temppuja ja koostamalla niistä sitten esityksen, mutta myös kilpaileminen on mahdollista. Koiratanssikilpailuja järjestetään kahdessa eri sarjassa: vapaaohjelma (Freestyle) tai seuraaminen musiikin tahtiin (Heelwork to Music eli HTM).

Tottelevaisimmat karvaturrit kisailevat tokossa

Tottelevaisuuskokeessa eli tokossa koiralle opetetaan miellyttävää ja hallittua käytöstä ja koiran ohjaajalle puolestaan oikeaa ja asianmukaista koiran käsittelytaitoa. Tottelevaisuus sopii mainiosti harrastukseksi myös kotioloissa tai kursseilla ilman kilpailuihin osallistumista, sillä perustottelevaisuus on varmasti toivottava piirre koiralle kuin koiralle. Tottelevaisuuskokeessa tuomari arvioi koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä koiralle opetettujen liikkeiden hallintaa.

Viime vuosina suosiota on kasvattanut tokon leikkimielisempi versio, sitä agilityn ja koiratanssin elementteihin yhdistävä rally-toko. Rally-tokossa painotetaan millintarkan liikkeiden ja asentojen suoritusten sijaan koiran ja ohjaajan iloista yhteistyötä.

Jäljestys laittaa koiran nenän töihin

Jäljen ajaminen on monille koirille mieluisaa ja varmasti luontevaa tekemistä, sillä hajuaisti näillä ihmisen parhailla ystävillä on ilmiömäinen. Omaksi ilokseen jäljestystä voi harrastaa koiran kuin koiran kanssa, mutta virallisia jälkikokeita järjestetään vain metsästyskoirille ja palveluskoirille. Jäljestyksen opettamisessa koiralle on olemassa monta eri tapaa, joihin voi tutustua omatoimisesti vaikkapa netin tietolähteitä hyödyntäen tai osallistumalla koirakoulujen ja rotuyhdistysten järjestämille kursseille.