Author Archives: admin
Lemmikkien istuminen
Ensinnäkin lemmikkisi on selvästi lemmikkikauppiaan pääpaino. En sano, että lemmikkieläinten isännöinnissä ei kiinnitetä huomiota lemmikkiin, vaan vain, että lemmikkien majoituskohteet tavoittavat yleensä myös monia muita lemmikkejä – ja ne kaikki vaativat huomiota. Lemmikkieläinten kasvattaja viettää aikaa leikkimiseen ja vuorovaikutukseen lemmikkisi kanssa. Jos pyydät sitä lemmikkieläinten hoitokodissa, siitä saattaa aiheutua lisäkustannuksia.
Aloitan lemmikkien hoitamisen eduista verrattuna lemmikkien majoitukseen.
Toinen merkittävä etu, jonka voin ajatella, on se, että lemmikkisi ei tarvitse sopeutua uuteen ympäristöön. Kotona lemmikkilläsi on kaikki suosikkiruokansa, lelut, peitot jne. Ympäristön äkillinen muutos ja lemmikkisi huolehtivat muukalaiset voivat olla erittäin stressaava tekijä koirallesi sopeutumiseen siihen. Laitetaan lemmikkimme heidän kenkiinsä. Jos kotisi ja perheenjäsenesi yhtäkkiä muuttuivat yhdessä yössä, eikö sinusta tuntuisi järkyttyneeltä / stressaantuneelta? Näin lemmikki tuntuu, kun hänen on sopeuduttava uuteen ympäristöön – erityisesti sisäoppilaitokseen.
Lemmikkien kotona pitämisellä on myös pienempi riski sairastua ulkopuolisiin tekijöihin, kuten ympäristöön tai muihin eläimiin. Jos olet huolissasi, voit aina antaa lemmikkisi ohjeet siitä, minne mennä lemmikin kanssa, kenen kanssa hän on tekemisissä, ja muut asiaankuuluvat ohjeet. Eläinsuojelupalvelussa et voi sanella, kuinka henkilökunta huolehtii lemmikkien päätöksistä (muut kuin ruoka).
Viimeinen ammattilainen, jonka voin ajatella, on se, että et koskaan jätä kotiasi yksin, kun olet poissa. Lemmikkien saaminen talossa ainakin varmistaa, että joku seuraa kotiasi ja ilmoittaa sinulle heti, jos jotain menee pieleen tai on hätätilanne. Hätätilanteet voivat liittyä lemmikkeihin tai asiat voivat mennä pieleen murtovarkauksien, sähköongelmien jne.
On selvää, että hyvä tulee vain pahan kanssa. Tässä ovat lemmikkien hoitamisen haitat verrattuna lemmikkien hoitoon.
On selvää, että hyvä tulee vain pahan kanssa. Tässä ovat lemmikkien hoitamisen haitat verrattuna lemmikkien majoitukseen.
Yleensä silmiinpistävin ongelma lemmikkieläinten hoidossa on korkea hinta. Tämä on ymmärrettävää, koska lemmikkieläinten hoito on henkilökohtaista palvelua lemmikin hankkimisen sijaan, mikä on usein paljon halvempaa. Kuten minkä tahansa muun palvelun tapaan, yksi kerrallaan -istunto on ehdottomasti kalliimpi kuin ryhmäistunto.
Toinen haitta riippuu lemmikkisi itse. Kun lemmikkisi tuntuu epämukavalta vieraiden ihmisten keskuudessa talon ympäri, niin lemmikkisi ja lemmikkisi elämä muuttuu vaikeaksi. Vaikka lemmikkisi elää ystävällisessä ympäristössä, jos jätät hänet liian kauas muukalaisen luokse, lemmikin mielessä kuuluu hälytys. Toisaalta, jos päätät lähettää sen Lemmikkihoitoon, sen pitäisi silti olla ongelma. Joten kyllä, tämä vika on väistämätön useimmissa tapauksissa.
Tee joka tapauksessa tutkimus.
Vainon King
Vainon King -niminen pentu syntyi 6. maaliskuuta 1927 Helsingissä suomalaisen koirankasvattajan Heikki Lampisen kotona. Lambinen perusti koirankopin Vainon-nimellä ja rekisteröi sen Suomen Kennelliitolle vuonna 1923. Perustavan äidin nimi oli Vainon (1918-1929), jonka monet koirat voittivat mestaruuden. Maaliskuussa 1927 syntyneen pentueen isä oli suomalainen koira nimeltä Klang Voroburgista. Porvoolainen Ono Lindquist osti Vynon King -pennun ja aloitti kouluttamisen viemällä hänet metsästykseen ja koiranäyttelyihin.
Suomen Kennelliitto
Suomen Kennelliiton 22. näyttelyssä toukokuussa 1929 Vynon King valittiin Suomen Kennelliiton parhaaksi luokaksi. Näyttelytuomari Ivar Ekberg löysi hänelle pitkän, vaikuttavan ja hyvin rakennetun koiran. Rintakehän syvyys ja kurkkumätä olivat erinomaiset ja pää muotoinen. Mutta tuomari kritisoi jalkojensa kevyttä luurakennetta ja takkinsa lyhyyttä ja pehmeyttä. Tässä näyttelyssä 51 suomalaista koiraa oli avoimessa luokkahuoneessa ja yhdeksän vei kotiin ensimmäisen luokan palkinnon. Yhdeksän arvostetun palkinnon voittajat arvioitiin uudelleen ja Vainon King julistettiin voittajaksi. Ensiluokkainen tuomari kiitti kuningasta kunnolla rakennetusta ja hyvässä kunnossa. Toinen hyve oli, että koira pystyi seisomaan rauhallisesti ja sulavasti tuomarin edessä. Tämän voittajan elämä osoittautui tapahtumarikkaaksi: vuonna 1929 hän parisi ainakin kahta koiraa, ja seuraavana vuonna hän teki taiteilijan. Hänen myöhemmistä vuosistaan ei ole vielä saatu tietoja. Kuninkaalla oli saman pentueen sisar Vainon Kaiho, joka myös voitti mestaruuden ja on myös kuollut Ravander Rawasin patsaassa.
Erityinen rodurekisteri
Vainon-kuningas kirjattiin suomalaisten koirien erityisrotujen rekisteriin vuonna 1929. Se toimi esimerkkinä, kun Suomen koiranrotu standardi valmistui vuonna 1932. Toimituskunta kokoontui Kämp-hotellissa, johon Ravander Rawas toi pienen patsaansa muistuttamaan. heille Vainon Kingin ulkonäöstä. Komitea päätti, että patsas tulisi valaa myös pronssiin, mutta Helsingin yliopiston museo ei tiedä, onko tämä suunnitelma toteutunut. 1930-luvun alussa arabiakeramiikkatehdas kokeili Vainon King -laastin keraamista versiota. Tämä koe ei johtanut massatuotantoon, mutta Vainon Kingin keraaminen kopio on säilynyt ja kuuluu nyt Designmuseon kokoelmiin. Helsinkiläinen Lisa Raionio Anton Ravander Raunio lähetti suomenkielisen runon, jossa hän ylisti Finon Kingiä seuraavasti: vainon king – in jäänyt monin tavoin. / Sen tyypissä at rodun jalous ja käyttövoima / Sen luonteen rehtiys niinoughin ̶ ̶. (Vainon King, tämä upea koira / mainitaan monista syistä. / Hän edustaa rodun aatelisuutta ja voimaa / Hänen ekstrovertti, virheetön persoonallisuutensa.)
Suomen Spitz
Olen kouluttanut neandertalilaista koiraani (Suomen Spitz ja Labond) muutaman vuoden ajan. Meillä on ollut monia onnistumisia ja epäonnistumisia. Meillä oli turhautumista ja ilon kyyneleitä. Aivan viime viikolla pikku Finkie (lyhenne suomalaisesta spitzistä) Ama saavutti ensimmäisen tottelevaisuuden tittelin (Rally Novice). Jee joko! Tunsin usein tarvetta dokumentoida kokemukseni koulutuksesta tämän haastavan ja kiehtovan rodun kanssa ja ajattelin, että lähetän kokemukseni blogiini (All My Tests – Dog Training Karma). Jos luet tätä ja haluat jatkaa harjoitusseikkailujamme, haluan tehdä selväksi, että minulla ei ole minkäänlaista pätevyyttä koiran koulutuksessa. Olen kuitenkin omistanut useita finkejä vuosien varrella, joten olen hieman fiksu siitä, miten käsitellä sitä ja miten käsitellä sitä.
Ennen kuin pääsen näihin valmennustarinoihin (joita käsittelen tulevissa viesteissä), tässä on pieni tausta hienosta Finkielta.
Suomen kansakoira
Suomen Spitz on Suomen kansakoira. Se on muinainen rotu ja yksi Arktisen alueen vain neljästä alalajista, joka laskeutui Pohjois-Aasiassa nyt sukupuuttoon kuolleesta aasialaisesta susista. Suurin osa koiraroduista polveutuu harmaasta sudesta. Finn Spitz muistuttaa ketua. Heidät kasvatetaan Suomessa metsästykseen, joten he asuvat pääasiassa maaseudulla eikä kaupungeissa. Suomen Kennelliitto arvioi Suomen Spitzin väkiluvuksi noin 6000. Australiassa, jossa asun, on korkeintaan 35 finkeyä.
Rodun tarkoitus – metsästys – selittää paljon koiran persoonallisuudesta. Tätä kuvaavat parhaiten rodun kansainväliset suurlähettiläät Angela ja David Cavell (olen korostanut tekstiä lihavoituna korostamaan):
Olennainen ominaisuus
“Suomen Spitzin pääpiirre on elinvoima … He ovat poikkeuksellisen älykkäitä, oppivat hyvin nopeasti, mutta kyllästyvät, kun heidän on tehtävä sama asia uudestaan ja uudestaan. Tästä syystä suomalaisella spitzillä on vain vähän potentiaalia kuin tottelevaisuuskoirat, ja vaikka niitä on mahdollista kouluttaa alemmilla tasoilla, se on erittäin raskasta työtä ja vähän palkintoa … heidän taloudenhoitotaitonsa ovat vertaansa vailla! ”
“Finn Spitzillä metsästämisen tyyppi on erehtymätön. Koira on koulutettu liikkumaan metsästäjän edessä, kunnes hän löytää louhoksensa, joka seuraa häntä, kunnes lintu kelluu puulla. Heiluttamalla häntää edestakaisin. Lintu on hänelle annetaan väärä turvallisuuden tunne koiran liikkeiden kautta, mikä sitten herättää metsästäjän huomion haukkuen aluksi hiljaa, mutta nostamalla ääntä vähitellen, kunnes siitä tulee kirkas soiva ääni, joka kantaa valtavan matkan. Hän onnistuu ampumaan Paras koira tunnistaa metsästäjän suunnan ja muuttaa asemaansa siten, että linnun selkä on aseessa. (Tämä ei näytä minulle oikeudenmukaiselta, mutta kuka tahansa, joka tuntee rodun, vahvistaa sen vastaa täydellisesti heidän temperamenttinsa – he eivät vain pelaa hyvin – ei koskaan!) Jos lintu lähtee ennen kuin metsästäjä pääsee tähän asentoon, koira lopettaa haukkumisen ja alkaa jatkaa jahtaamista, kunnes lintu on asettunut. ”
Tiedätkö mihin eri koirarotuja on käytetty alun perin?
Koirarotuja on maailmassa valtava määrä ja jokaisella niistä on oma erityinen merkityksensä. Tänä päivänä koirat ovat ennen kaikkea seurakoiria ja ihmisten parhaita ystäviä, jotka kuuluvat osaksi perhettä. Jokaisella rodulla on kuitenkin ollut aina ollut myös muita tehtäviä ja merkityksiä, joita tänä päivänä ei hyvin usein enää tiedetä. Tiedätkö esimerkiksi mihin tarkoitukseen mäyräkoiria on alun perin käytetty? Hyvin suuri osa koiraroduista on jalostettu hyödyllisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi metsästykseen, mutta koiria on jalostettu myös muihin, hieman erikoisimpiin tehtäviin. Jatka lukemista ja ota selvää koirarotujen jännittävästä historiasta, sekä mihin kaikkeen koiria käytetään tänä päivänä.
Bichon Frise
Bichon Frise on pieni, suloinen, valkoinen pallero ja hyvin suosittu seurakoira. Bichon Frise myös aiheuttaa monia muita rotuja vähemmän allergiaoireita, josta syystä se sopii monesti myös sellaisiin perheisiin, joissa on todettu allergisuutta muille koirille. Toki täytyy muistaa, että mikään koirarotu ei ole täysin allergiaa aiheuttamaton. Nykyään näitä leikkisiä koiria löytyy siis monista perheistä, mutta harva tietää, että kyseinen rotu on ollut olemassa jo 1300-luvulta saakka. Tuohon aikaan Bichon Friseitä nähtiin paljon laivoilla ja tuohonkin aikaan niiden tehtävä oli ennen kaikkea pitää laivaston miehistölle seuraa pitkillä matkoilla. Kun laiva pääsi maihin, koiria käytettiin vaihtokauppoihin. 1800-luvun lopussa Bichon Frise koiria nähtiin paljon sirkuskoirin ja posetiivareiden koirina niiden ketteryyden ja älykkyytensä vuoksi.
Mopsi
Mopsit kuuluvat mastiffien perheeseen, mutta ne ovat kooltaan hyvin pieniä. Koon puolesta ne eivät siis sovi vahtikoiriksi, sillä vaikka temperamenttia löytyisikin, on vihollisen hankala ottaa pikkuruista mopsia tosissaan. Mopsien alkuperä löytyy Kiinasta, missä ne on jalostettu seurakoiriksi. Myöhemmin mopsit levisivät myös Eurooppaan ja siitä Pohjois-Amerikkaan. Kyseessä on yksi harvoista koiraroduista, joka on alun perin jalostettu nimenomaan lemmikiksi.
Mäyräkoira
Mäyräkoiran alkuperäisen tarkoituksen voi päätellä nimestäkin. Nämä Saksasta tulleet sydänten sulattajat ovat nykyään suosittuja lemmikkejä ja seurakoiria, mutta alun perin ne jalostettiin mäyrien metsästys tarkoitukseen. Mäyräkoirat metsästivät myyriä sekä luonnossa että myös järjestetyissä jahtiin tarkoitetuissa tapahtumissa. Mäyrät eivät kuitenkaan olleet mäyräkoirien ainoita saaliita, vaan koirat olivat myös erinomaisia saalistajia muiden pienten eläinten saalistamisessa, mukaan lukien jänikset, rusakot ja jopa ketut.
Bulldog
Bulldogin historia on valitettavasti selvästi surullisempi. Vanhin versio bulldogista sai alkunsa Viktoriaanisella aikakaudella, jossa niitä käytettiin niin sanotuissa ”blood sport” lajeissa, eli urheilussa, jossa tapettiin eläimiä. Yleisin näistä oli ”bull-baiting”, jossa härkä sidottiin kiinni tolppaan ja koira päästettiin vapaaksi. Näissä taisteluissa härät yleensä tappoivat useita koiria, ennen kuin itse menehtyi.
Kun nämä raa’at lajit kiellettiin lailla Englannissa vuona 1835, ei kyseiselle rodulle enää ollut käyttöä. Kymmeniä vuosia myöhemmin koirien ystävät alkoivat kuitenkin jalostaa useita koiria tarkoituksenaan jäljitellä alkuperäisen bulldogin fyysistä rakennetta. Näin syntyi modernin ajan bulldogit.
Villakoira
Puudeleista, eli villakoirista tulee usein mieleen hienostuneet pikkukoirat, joita nähdään usein erilaisissa näyttelyissä ja joiden turkki on aina viimeisen päälle laitettu. Jos kuitenkin mennään ajassa taaksepäin, on villakoiria käytetty oikeastaan täysin päin vastaiseen tarkoitukseen. Alun perin villakoirat nimittäin jalostettiin tekemään likaisia hommia – noutamaan omistajan alas ampumia lintuja kuralammikoista ja soista. Juuri näitä ajoilta onkin peräisin myös villakoirien turkkien leikkaustyyli, sillä koirien juostessa likaisissa paikoissa niiden turkki kastui ja siitä tuli painava ja epäkäytännöllinen. Tästä syystä villakoirilta ajeltiin turkki pois lähes kokonaan, lukuun ottamatta muutamia paikkoja, joihin turkkia jätettiin antamaan koiralle lämpöä.
Corgi
Corgi on hyvin suosittu koira, josta on myös tullut niin sanotusti some-julkkis lukuisten meemien myötä. Aikaisemmin nämä lyhytjalkaiset ja matalat koirat olivat kuitenkin kuuluisia erityisesti niiden taidostaan paimennustehtävissä. Corgit olivat erinomaisia paimentamaan karjaa ja lampaita, mutta myös ankkoja ja hanhia.
Dalmatialainen
Dalmatialainen on ikivanha koirarotu ja siihen viittaa myös Egyptin faaraoitten hautakiviä koristavat koirapatsaat, jotka muistuttavat suuresti dalmatialaisia. Myöhemmin dalmatialaisia alettiin nähdä kuninkailla ja kuningattarilla, sekä muilla julkisilla henkilöillä. Nykyään dalmatialaisia nähdään muun muassa Amerikassa paloasemilla ja mukana paloauton kyydissä, tosin tänä päivänä enemmänkin maskotteina. Aikaisemmin näillä koirilla oli kuitenkin oma roolinsa tulipalojen sammuttamisessa ja erityisesti ennen työhön lähtöä – hälytyksen soidessa ne ilmoittivat haukkumalla lähettyvillä oleville ihmisille, että paloautot ovat lähdössä ja tarvitsevat tilaa. Nykyäänkin dalmatialainen on edelleen suosittu koirarotu, tosin suurimmaksi osaksi seurakoirana.
Koirien käyttötarkoitukset tänä päivänä
Koirat kuuluvat maailman suosituimpien lemmikkieläinten kärkikolmikkoon. Suomessa yksin koiria löytyy jopa 800 000 kappaletta ja yhä useampi kotitalous omistaa yhden koiran sijasta kaksi. Ei ole siis ihmekään, että koira-bisnes on kasvanut valtavasti, eikä koiria pidetä enää ainoastaan harrastuskavereina tai vahtikoirina, vaan niitä kohdellaan perheenjäseninä. Nykyään koirille löytyy esimerkiksi omia koirapäiväkoteja, koirahotelleja, koirahierontaa ja San Diegon lentokentältä löytyy lemmikeille jopa omat sisävessat.
Koiria käytetään myös valtavan paljon viihteessä, kuten elokuvissa, peleissä, teattereissa, maalauksissa, tv-sarjoissa ja näytelmissä. Suosituimpiin koira-aiheisiin elokuviin lukeutuvat muun muassa Lassie, Beethoven, Kotia kohti ja Benji. Myös lasten piirretyistä elokuvista löytyy valtava määrä koiratähtiä, kuten Kaunotar ja Kulkuri, 101 Dalmatialaista, Ressu, Pluto, Hessu Hopo ja Rin Tin Tin.
Koirat ovat päässeet tähdittämään myös erilaisia pelejä. Karvaturreja voi nähdä muun muassa The Sims-, Nintendogs- ja Dogz -peleissä. Koira-aiheisia lautapelejä on myös valmistettu roppa kaupalla ja koira teemaa on käytetty myös muun muassa nettikasinopeleissä. Toki koiria käytetään tänä päivänä myös apuna tärkeissä ammateissa ja rooleissa, kuten esimerkiksi poliisin apureina, erilaisissa avustustehtävissä, homeen paikallistamisessa, kadonneiden ihmisten etsinnässä, opaskoirina, pommikoirina ja tukikoirina. Olipa kyseessä mikä tahansa koirarotu, on niistä aina valtavasti iloa ja apua ihmisille!
Kuinka tunnistaa luotettava kasvattaja
Pentua hankkiva on useimmiten koira- ja rotuasioissa kasvattajaa kokemattomampi ja oikeiden kysymysten kysyminen saattaa olla hankalaa. Suloiset pennut voivat myös pyyhkiä etukäteen mietityt kysymykset rodusta ja pentueen vanhemmista alta aikayksikön. Vastuullisen kasvattajan tunnistaakin siitä, että hän kertoo rodusta ja pentueesta oma-aloitteisesti ja turhia kaunistelematta, vaikkei potentiaalinen ostaja osaisikaan kysyä kaikkea olennaista.
Hyvä kasvattaja on rehellinen
Koirien kasvattajan on osattava kertoa rodun ominaisuuksista, kuten luonteesta, käytöksestä, yleisestä terveystilanteesta sekä käyttötarkoituksesta ja rodulle sopivista harrastuksista. Rodulla kuin rodulla on omat ongelmansa, joten jos kasvattajasta saa irti ainoastaan hehkutusta ja yltiöpositiivisia kommentteja, voi arvella jonkin olevan pielessä.
Terveys ennen kaikkea
Useilla roduilla on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA. Tällä pyritään vähentämään tiettyjen, rodulle tyypillisten sairauksien esiintymistä. Rotuyhdistys saattaa lisäksi suositella joidenkin tiettyjen terveystutkimusten tekemistä ennen pennuttamista ja nämä tutkimukset selviävät jalostuksen tavoiteohjelmasta.
Pentueen vanhempien sekä niiden lähisukulaisten tutkimustuloksista kannattaa aina kysyä kasvattajalta. Se, että kasvattaja on kiinnostunut koirien terveyden varmistamisesta ja tutkimustuloksia on tämän omilta koirilta ja kasvateilta saatavilla, on ehdottomasti hyvä ja tärkeä asia.
Ei pentutehtailulle
Pentueen tulisi aina olla tarkoin harkittu ja sen vanhempien täydentää toisiaan. Kasvattajan pitäisi osata kertoa, millaisia pentuja yhdistelmästä on mahdollisesti odotettavissa ja millaisiin koteihin ne sopisivat. Vastuullinen kasvattaja on myös tarkka siitä, millaiseen kotiin pennun myy. Jos syntyy vaikutelma, että kasvattaja haluaa lähinnä pennut mahdollisimman nopeasti pois käsistään, olisi hälytyskellojen syytä soida. Hyvä kasvattaja haastatteleekin potentiaalisen ostajan tarkoin ja arvioi tämän sopivuuden kasvattinsa omistajaksi.
Kasvattajan luona kannattaa käydä useaan otteeseen ja kiinnittää huomiota pentujen vanhempien käytökseen sekä elinoloihin. Jos kumpikaan pentueen vanhemmista ei ole nähtävillä tai vierailulle ei pääse, on kuviossa todennäköisesti jotakin mätää.
Osallistuva kasvattaja
On sekä kasvattajan että pennunostajan etu löytää juuri kyseiselle henkilölle parhaiten sopiva koira. Hyvä ja vastuullinen kasvattaja kuulee mielellään pennun elämästä sen uudessa kodissa ja neuvoo uutta omistajaa ongelmatilanteissa ja pohdinnoissa. Kasvattajan tuki voi olla erityisesti kokemattomalle pennunostajalle korvaamatonta, joten hyvän kasvattajan etsimiseen kannattaa todella panostaa.
Noutajaroduista on moneksi
Noutajat ihastuttavat niin meillä kuin maailmallakin. Suomen suosituin koirarotu on jo vuosikausien ajan ollut labradorinnoutaja ja pitkään sen kanssa ykköspaikasta kilpaili myös maailman suosituimpiin rotuihin kuuluva kultainennoutaja. Näiden kahden tunnetuimman noutajarodun lisäksi noutajiin kuuluvat myös sileäkarvainennoutaja, novascotiannoutaja, chesapeakelahdennoutaja sekä kiharakarvainennoutaja.
Noutajat ovat alkujaan metsästyskoiria
Kaikki noutajarodut on alun perin jalostettu metsästyskoiriksi: ne ovat erikoistuneet pienriistan talteenottoon niin maalla kuin vedessäkin. Metsästyskoiralta vaaditaan aktiivista luonnetta, jotta into ei loppuisi kesken pitkinäkään työpäivinä vaativissa metsästysolosuhteissa. Noutajilla on historiastaan johtuen myös voimakas riistavietti.
Metsästyshistoriastaan huolimatta noutajat voivat elää tyytyväisinä myös ilman metsästyskäyttöä ja monet elävätkin: eleleehän suurin osa Suomenkin kymmenistä tuhansista labradorinnoutajista tavallisina seurakoirina. Pelkästään sohvalla makaamaan noutajista ei kuitenkaan ole, vaan kaikki noutajarodut vaativat runsaasti liikuntaa sekä mukavaa puuhaa vaikkapa erilaisten aktivointitehtävien muodossa.
Noutaja on mahtava harrastuskoira
Samat ominaisuudet, jotka tekevät noutajasta oivan koiran metsästyskäyttöön, tekevät siitä soveltuvan myös moneen muuhunkin käyttöön. Noutajat ovatkin suosittuja koiria aktiivisten harrastajien keskuudessa, sillä ne sopivat melkeinpä lajiin kuin lajiin aina agilitysta vesipelastukseen.
Noutaja elementissään
Rotua valitessa on syytä ottaa huomioon koiralta toivottava luonne sekä muut ominaisuudet ja käytös. Jos harkinnassa on kultainennoutaja tai labradorinnoutaja, on erityisen tärkeä miettiä, tahtooko koiran ensisijaisesti metsästyskäyttöön vai näyttely- tai seurakoiraksi. Tämä määrittää sen, kumpaa linjaa edustavasta pentueesta oma koira kannattaa ottaa.
Mikäli haaveissa on noutajan käyttö metsästyksessä, kannattaa sen opettaminen noutamaan aloittaa jo pentuna. Kun opetettavana on pieni pentu, on koulutushetket tärkeä pitää lyhyinä ja opettelu hauskana. Tärkeintä on aluksi saada pennun itseluottamus ja mielenkiinto työskentelyyn kohdilleen.
Noutajien terveystilanne
Lonkkaviat ovat noutajaroduille, etenkin labradorinnoutajille ja kultaisille noutajille, jossain määrin tavallisia. Myös epilepsiaa esiintyy jonkin verran ja se puhkeaa tavallisesti alle kolmen vuoden iässä. Sileäkarvaisilla noutajilla erilaiset kasvainsairaudet ovat hieman tyypillisempiä kuin muilla noutajaroduilla. Kaikki kuusi noutajarotua kuuluvat Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. Siitokseen käytettävien koirien on tämän vuoksi aina oltava lonkkakuvattuja ja silmätarkastettuja. Koiran terveydestä pääsee parhaiten takuuseen hankkimalla pennun luotettavalta ja asiansa osaavalta kasvattajalta.
Koiranpennun valinta
Koiranpennut ovat aina valloittavia, mikä saattaa tehdä pennun valinnasta suorastaan mahdottoman tuntuista. On kuitenkin tärkeää valita juuri omaan elämäntyyliinsä ja asuinympäristöönsä sopiva koira, sillä pentueen jokaista söpöläistä tuskin kukaan kuitenkaan aikoo ottaa mukaansa. On hyvä, jos kasvattaja tarjoaa näkemystään ostajalle sopivasta pennusta, mutta joihinkin asioihin on yhtä kaikki hyvä kiinnittää itse huomiota pentuja tarkkaillessa.
Sääli ei välttämättä kannata
Istuuko yksi pennuista muista syrjässä, surullisen ja yksinäisen näköisenä? Tällainen raasu herättää ehkä pelastusvaiston ja sen syliin sulkeminen houkuttelee varmasti, mutta järki kannattaa pitää päässä tällaisessakin tilanteessa. Erillään olevalla reppanalla on valitettavasti muita pentuja todennäköisemmin terveys- tai rakenneongelmia.
Tärkeitä ominaisuuksia pennulle
Ennen ostopäätöksen tekemistä pentuihin kannattaa tutustua muutamiin asioihin huomiota kiinnittäen. Pennun olisi hyvä olla sopusuhtainen eikä merkittävästi pentueen muita koiria lihavampi tai laihempi. Turkin pitäisi olla kiiltävä eikä ihossa saisi olla haavaumia, punaisia läikkiä tai muita ongelmia. Nämä seikat kertovat paljon pennun terveydentilasta, jonka kuka tahansa koiranomistaja toivoo varmasti aina olevan paras mahdollinen.
Terveen pennun korvat ja ikenet ovat väriltään vaaleanpunaiset. Hengityksen ei kuulu haista pahalta ja myös korvien tulisi olla hajuttomat. Huomiota kannattaa kiinnittää myös pennun takapuoleen: jos siinä näkyy merkkejä ripulista, muista eritteistä tai ärtyneestä ihosta, saattaa pennulla olla ikäviäkin terveysongelmia.
Luonteella on väliä
Pennun luonne on tärkeä tekijä ja erilaisiin tilanteisiin ja perheisiin sopivat hieman erilaiset koirat. Hyvin itsevarma käytös voi olla pennulta toivottua, mutta toisaalta esimerkiksi vilkkaseen lapsiperheeseen saatetaan kaivata hieman rauhallisempaakin lemmikkiä. Vilkas ja terhakka pentu voi kuitenkin olla juuri oikea valinta silloin, kun koiran kanssa on tarkoitus harrastaa ja elää hyvin aktiivista elämää.
Luonteesta pääsee jyvälle kunnolla vasta, kun pentuihin on käynyt tutustumassa useamman kerran: vastikään vatsansa pullolleen syönyt pikkuinen saattaa esimerkiksi vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta kuin mitä todellisuudessa onkaan. Valintaa ei siis koskaan kannata tehdä kiireessä tai hetken mielijohteesta.
Omistajan suuri vastuu
Oli pentu sitten kuinka lupaava tahansa, on uuden omistajan käsissä, millainen koira siitä lopulta kasvaa. Pohjimmiltaan hyväluonteisen koiran voi helposti pilata vääränlaisella kasvatuksella ja toisaalta heikompiluonteisesta saada tukemalla ja pitkäjänteisyydellä oikein mallikkaan koirakansalaisen.
Vinttikoirakilpailuissa riittää vauhtia
Parhaimmillaan jopa 80 kilometrin tuntivauhtiin yltävät vinttikoirat ovat maailman vanhimpiin rotuihin kuuluvia koiria, jotka ovat kisailleet nopeudesta jo tuhansien vuosien ajan. Suomessa vinttikoirakilpailuja on järjestetty aina 1950-luvulta alkaen.
Englanninvinttikoira on koiraroduista nopein
Vinttikoirakilpailuissa yleisimmin tavattava englanninvinttikoira eli greyhound on paitsi kaikkein nopein koirarotu, myös yksi maailman nopeimmista maaeläimistä heti gepardin ja hanka-antiloopin jälkeen. Englanninvinttikoira liikkuu nopeimmillaan laukatessaan, jolloin sen kaikki jalat ovat irrallaan maasta kahdessa laukan neljästä eri vaiheesta. Nimestään huolimatta englanninvinttikoira on aivan alun alkaen kotoisin Egyptistä, jossa sitä käytettiin jo tuhansia vuosia sitten lemmikkinä ja näkönsä avulla saaliinsa kiinni juoksevana metsästyskoirana.
Englanninvinttikoiran lisäksi yleisiä vinttikoirakilpailurotuja ovat muun muassa venäjänvinttikoira, saluki eli persianvinttikoira sekä whippet.
Kilpailevilta vinttikoirilta vaaditaan kovaa harjoittelua
Vinttikoirakilpailuissa koirat juoksevat radalla keinotekoisen vieheen perässä. Alkujaan houkuttimena käytettiin elävää jänistä, mutta moderneissa vinttikoirakilpailuissa viehe on valmistettu usein esimerkiksi muovista, karvasta tai kankaasta.
Kilpailuissa arvioidaan koirien rodunomaisia taipumuksia näkömetsästykseen sekä saaliin kiinni saamiseen juosten. Juoksukilpailut kuuluvatkin olennaisena osana vinttikoirien jalostustarkkailuun, jossa pyrkimyksenä on pitää kiinni koirien metsästysvietistä sekä juoksuominaisuuksista. Vinttikoirien juoksuharjoittelu muistuttaa intensiivisyydeltään paljon ihmispikajuoksijoiden harjoittelua ja laittaa usein myös omistajan koville.
Vinttikoirakilpailut ovat hyvin perinteinen ja suosittu vedonlyöntilaji, joka kiehtoo vielä tänäkin kaikenlaisia ihmisiä aina koiraharrastajista urheilun ystäviin ja kokeneisiin uhkapelaajiin. Siinä missä vetoa lyödäkseen piti ennen vanhaan olla paikan päällä kilpailuissa, onnistuu se nykyään todella helposti netin kautta ja jopa mobiililaitteilla liikkeellä ollessa. Monet vedonvälittäjät tarjoavat innokkaille vedonlyöjille sovelluksia, joiden kautta oman suosikkikoiran puolesta veikkaaminen onnistuu omasta olinpaikasta riippumatta.
Vinttikoirakilpailujen koemuodot
Vinttikoirien juoksukilpailuja järjestetään kahdessa eri koemuodossa: ratajuoksussa ja maastojuoksussa. Ratajuoksussa areenana on ovaalin muotoinen vinttikoirarata, joka on pituudeltaan tavallisesti 400 metriä. Juostava matka on 280, 350 tai 480 metriä rodun koosta riippuen. Kilpailun voittaa nopein matkan hyväksytysti juossut koira.
Maastojuoksussa rata on mutkainen ja tehty maastoon, esimerkiksi pellolle. Tuomari arvostelee koiran suorituksen sen nopeuden, innokkuuden, älykkyyden, ketteryyden ja kestävyyden perusteella. Suurimman kokonaispistemäärän arvostelusta kerännyt koira voittaa kilpailun.
Kun pentu tulee taloon
Pienellä koiranpennulla ei vielä ole juuri nimeksikään käsitystä maailmanmenosta ja siihen kuuluvista asioista, asiallisista käytöstavoista puhumattakaan. Pennun uusi omistaja on vastuussa siitä, että pienestä riiviöstä kasvaa kunnon koirakansalainen.
Ensimmäinen askel on luotto ihmiseen
Pennun on ensiarvoisen tärkeää oppia luottamaan omistajaansa kaikissa tilanteissa. Tärkeintä on hioa kuntoon luoksetuloa sekä käyttäytyminen erilaisissa käsittely- ja hoitotilanteissa. Kun koira luottaa ihmiseen ja tulee käskettäessä varmuudella luokse sekä antaa suorittaa ikävämmätkin toimenpiteet, ollaan jo pitkällä ongelmakäyttäytymisen synnyn ehkäisyssä. Jos jossakin asiassa on ongelmia, tulisi sitä painottaa harjoittelussa, ei suinkaan luovuttaa ja antaa olla. Pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja jämäkkyys palkitaan pennun opettamisessa varmasti.
Rajoja ja rakkautta
Pennulla on oltava selkeät rajat ja järkähtämätöntä kuria tarvitaan varmasti. Kaikkein tärkeitä on kuitenkin rakkaus, hellyys ja läheisyys: pennun kouluttamisen on tapahduttava positiivisen kautta. Kun teot ja säännöt ovat johdonmukaisia, menee oppi perille ilman kovia otteita.
Tutkimusten mukaan koira oppii parhaiten, kun käytössä ovat positiivisen vahvistamisen keinot. Kun pentu toimii toivotusti, saa se palkan ja kehun. Ei-toivottu käytös taas jätetään huomiotta rangaistusten sijaan.
Pennun sosiaalistaminen
Pienen pennun sosiaalistaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman pian sen saavuttua uuteen kotiin. Parhaiten pentu tottuu uusiin asioihin alle 12 viikkoisena, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi, jos toivoo koirastaan kaikkeen tottunutta ja tilanteessa kuin tilanteessa helppoa parasta ystävää.
Kasvattajalta on syytä varmistaa jo ennen pennun ostosta sopimista, että sitä pidetään varmasti virikkeellisessä ympäristössä. Niin sisä- kuin ulkotilojenkin tulisi olla tuttuja ja arkielämään kuuluvien esineiden ja asioiden peruskauraa ennen uuteen kotiin siirtymistä noin kahdeksan viikon iässä. Pennun on myös hyvä tottua aivan pienestä pitäen erilaisiin ääniin.
Koiranpennun saapuessa kotiin voi sen elinaluetta laajentaa pikkuhiljaa päivien kuluessa. Aivan ensimmäisinä päivinä ei vielä kannata kutsua vieraita kylään. Kun pentu on tottunut uuteen kotiinsa, voi ihmis- ja koirakavereita kutsua vierailulle ja käydä myös itse pennun kanssa mahdollisimman monenlaisissa paikoissa, käyttää erilaisia liikennevälineitä sekä kohdata erilaisia ihmisiä. Ihmispaljoudet, erilaiset rakennukset ja kävelyalustat on myös hyvä tehdä pennulle tutuiksi. Hihnassa kulkemista opetellessa myös toisten koirien ohittamiseen on kiinnitettävä alusta asti huomiota.
Koiranäyttelyt ovat suosittu harrastus
Koiranäyttelyt kasvattavat suosiotaan jatkuvasti ja Suomessa järjestetään tätä nykyä joka vuosi yli 40 kansainvälistä ja kaikkien rotujen näyttelyä sekä lisäksi kaikkiaan yli 200 erilaista ryhmä- ja erikoisnäyttelyä. Moni näyttelyharrastaja vie koiransa näytille myös ulkomaiden suuriin näyttelyihin, jolloin vaihtoehtojen maailma kasvaa entisestään. Tärkeitä ulkomaisia suomalaisten koiranomistajien suosiossa olevia näyttelyitä ovat muun muassa vuosittain järjestettävät Ruotsin voittaja sekä Viron voittaja -näyttelyt. Vieläkin kovemmassa seurassa kisataan Pohjoismaiden voittaja, Euroopan voittaja ja Maailman voittaja -näyttelyissä, jotka järjestetään joka vuosi eri maailman kolkissa.
Koiranäyttelyiden tarkoitus
Näyttelyt ovat monen koiranomistajan mielestä yksinkertaisesti enemmän tai vähemmän vakava harrastus sekä hauskaa tekemistä yhdessä oman lemmikin kanssa. Pohjimmiltaan näyttelyiden tarkoitus on kuitenkin palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Kyseessä ei siis ole aivan niin turhamainen hömpötys, kun moni näyttelyitä arvosteleva äkkiseltään kuvittelee.
Koiranäyttelyt ovat totta kai myös oivia tilaisuuksia samanhenkisten ja samaa rotua harrastavien koiraihmisten tapaamiseen sekä erilaisiin rotuihin tutustumiseen. Koiran hankintaa suunnittelevan kannattaakin suunnata näyttelyyn tutustumaan lähemmin harkinnassa oleviin rotuvaihtoehtoihinsa sekä niistä tietäviin ihmisiin.
Erilaisia näyttelyitä
Virallisiin koiranäyttelyihin saavat osallistua vain puhdasrotuiset ja tunnistemerkityt koirat. Virallinen näyttely tarkoittaa näyttelyä, joka on Suomen Kennelliiton hyväksymä ja jossa jaetaan sertifikaatteja. Tällaisia virallisia näyttelyitä ovat kansainväliset koiranäyttelyt, kaikkien rotujen kansalliset koiranäyttelyt, ryhmänäyttelyt sekä erikoisnäyttelyt. Epävirallisia näyttelyitä puolestaan ovat open show -nimiset näyttelyt sekä pentunäyttelyt. Näihinkin vaatimuksena on puhdasrotuisuus sekä tunnistemerkintä. Sekarotuisen koiran kanssa voi osallistua niin sanottuihin Match Show -näyttelyihin, jotka ovat leikkimielisempinä ja vapaampina tilaisuuksina loistavia paikkoja myös varsinaiseen näyttelyyn harjoittelemista varten.
Mitä näyttelyssä tapahtuu?
Pääpiirteissään koiranäyttelyn idea on, että koiran omistaja tai muu esittäjä (‘handleri’) esittää koiran tuomarille, jolla on valtuudet toimia juuri kyseisen rodun tuomarina. Koirat esitetään sukupuolen mukaan, saman ikäiset koirat samassa luokassa.
Tuomari katsoo kaikki luokan koirat ensin yhdessä ja tämän jälkeen yksitellen. Yhteen luokkaan voi kuulua koiria vain yksi tai jopa kymmenittäin. Yksittäisen koiran arvioiminen kestää muutaman minuutin ja sen aikana koirasta olisi suotavaa antaa tuomarille mahdollisimman hyvä kuva. Edustavan ulkonäön lisäksi myös koiran käytöksen on ehdottomasti oltava kunnossa. Ennen ensimmäistä näyttelyä harjoittelu sekä näyttelykehän tapahtumiin tutustuminen ovatkin ensiarvoisen tärkeitä sekä koiralle että esittäjälle.